Anet Joutsen, tekijä sivustolla VALO Partners Asianajotoimisto

06/04/2026

Hankintalakiuudistus 2026 – uudistuksen ABC

Hankintalain uudistus on laajempi kuin mediakeskustelusta voisi päätellä. Julkisuutta runsaasti saaneen sidosyksikkösääntelyn muutoksen varjoon on jäänyt kokonainen joukko muita hankintalain muutoksia, jotka vaikuttavat käytännön hankintatyöhön hyvin konkreettisesti. Tässä kirjoituksessa käymme läpi kymmenen muuta keskeistä lakiuudistusta, jotka jokaisen hankintayksikön ja tarjoajan on syytä tuntea. Lakiuudistusten on määrä astua voimaan myöhemmin keväällä 2026. Uusi velvollisuus jakaa hankinta osiin ja velvollisuus keskeyttää hankinta ja kilpailuttaa se uudelleen tulisivat voimaan kuitenkin vasta 1.10.2026.

Sidosyksikkösääntelyä koskevan blogikirjoituksemme löydät puolestaan täältä.

1. Hankintojen pakollinen jakaminen osiin (75 §)

Voimassa olevan hankintalain nojalla hankintayksikkö on voinut jakaa EU-kynnysarvon ylittävän hankinnan osiin ja tähän asti on vain pitänyt perustella, miksi se ei ole tehnyt niin. Jatkossa EU-kynnysarvon ylittävä hankinta on lähtökohtaisesti jaettava osiin, ja jakamatta jättäminen edellyttää perusteltua syytä.

Tällaisia perusteltuja syitä ovat esimerkiksi hankinnan luonne tai kokonaisvastuu, riski siitä, että jakaminen johtaisi hallitsemattomaan kokonaisarkkitehtuuriin tai kustannusten kasvuun.

Erityisen huomionarvoista on, että markkinakartoitus kirjataan uuteen hankintalakiin itsenäiseksi perusteeksi jättää hankinta jakamatta osiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hankintayksikkö, joka tekee huolellisen markkinakartoituksen, voi sen tulosten perusteella päättää toteuttaa hankinnan jakamattomana kokonaisuutena.

Muutos tuo mukanaan toisen keskeisen uudistuksen: päätöksestä olla jakamatta hankintaa osiin voi jatkossa valittaa markkinaoikeuteen. Aiempi valituskielto tullaan siten kumoamaan. Tämä tarkoittaa, että hankinnan jakamatta jättäminen on perusteltava ja kirjattava hankinta-asiakirjoihin huolellisesti.

2. Yhden tarjouksen tilanne: keskeytys- ja uudelleenkilpailuttamisvelvoite (125 §)

Jatkossa hankintayksikö on velvollinen keskeyttämään EU-kynnysarvon ylittävän, avoimella menettelyllä toteutetun hankinnan, jos tarjouskilpailuun on saatu vain yksi tarjous, ja järjestämään uuden tarjouskilpailun. Velvoite koskee kutakin hankintaa vain kerran.

Velvoitteesta on kuitenkin kaksi keskeistä poikkeamismahdollisuutta:

hankintayksikkö on tehnyt markkinakartoituksen ja/tai

hankinta on jaettu osiin.

Lisäksi uudelleenkilpailuttamisesta voidaan poiketa erityisen painavasta syystä, kuten jos hankinta on luonteeltaan niin vaativa tai kapea-alainen, että tarjontaa on globaalistikin vain hyvin rajoitetusti.

Keskeyttämisvelvoite ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa tarjouksia on saatu useampia, mutta tarjousten arvioinnin jälkeen jäljelle jää vain yksi hyväksyttävä tarjous.

3. Markkinakartoitus – vapaaehtoinen mutta strategisesti kriittinen (65 §)

Markkinakartoituksen rooli hankintojen valmistelussa tulee kasvamaan merkittävästi. Siitä ei tule pakollinen, mutta sillä on tulee olemaan kaksi uutta, konkreettista merkitystä:

yli 10 miljoonan euron hankinnoissa markkinakartoitus tai vaihtoehtoisten toteutustapojen arviointi on pakollinen ja

markkinakartoituksen toteuttaminen voi vapauttaa hankintayksikön sekä pakollisesta hankinnan osiin jakamisesta että yhden tarjouksen tilanteen keskeyttämis- ja uudelleenkilpailuttamisvelvoitteesta.

Hankintamenettelyä koskevaan kertomukseen (124 §) lisätään jatkossa pakollinen kohta hankinnan valmistelun kuvauksesta.

4. Huoltovarmuus ja turvallisuus hankinnoissa: uusi selkeä oikeusperusta

Tämä muutos on jäänyt lähes täysin julkisuuskeskustelun ulkopuolelle, mutta se on käytännössä merkittävä erityisesti ICT-, elintarvike- ja kriittisen infrastruktuurin hankinnoissa.

Hankintalain 71 §:ään lisätään uusi momentti, jonka mukaan hankintayksikkö voi asettaa hankinnan kohteelle turvallisuutta ja varautumista koskevia ehtoja koko hankinnan elinkaaren ajalle. Tällaisia ehtoja voivat olla esimerkiksi:

vaatimukset toimitusketjun sijaintiin ja rakenteeseen sekä läpinäkyvyyteen

kyberturvallisuusvaatimukset ICT-järjestelmissä

vaatimukset toimitusvarmuudesta ja kyvystä toimittaa myös häiriötilanteissa

vaatimus siitä, että tarjoajan tulee ilmoittaa kaikista toimitusketjussa sopimuskauden aikana tapahtuvista muutoksista.

Samaan aikaan harkinnanvaraisiin poissulkemisperusteisiin (81 §) lisätään uusi kohta, jolla hankintayksikkö voi sulkea tarjouskilpailusta toimijan, jonka luotettavuus on todettu siinä määrin riittämättömäksi, että kansalliselle tai paikalliselle turvallisuudelle aiheutuva riski olisi ilmeinen. Soveltaminen edellyttää, että riski perustuu konkreettisiin ja perusteltuihin syihin, esimerkiksi viranomaisen tai komission määrittelyyn korkean riskin toimittajasta tai tuotteesta.

Jatkossa hankintayksiköillä on selkeä laillinen perusta asettaa huoltovarmuus- ja turvallisuusehtoja kaikissa hankinnoissa, joissa niiden asettamiselle on tarvetta. Muutos on luonteeltaan selkeyttävä; se ei luo kokonaan uusia oikeuksia, mutta poistaa epävarmuuden ja madaltaa kynnystä ehtojen asettamiseen.

5. Uudet pakolliset poissulkemisperusteet

Hankintalain 80 §:n pakollisten poissulkemisperusteiden luettelo laajenee kahdella rikosnimikkeellä. Jatkossa tarjouskilpailusta on suljettava tarjoaja, jonka johto on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu:

törkeästä kirjanpitorikoksesta

törkeästä ympäristön turmelemisesta tai

törkeästä luonnonsuojelurikoksesta.

6. Alihankkijat ja voimavarayksiköt – selvyys vallinneeseen epäselvään oikeustilaan

Nykyisessä hankintalaissa on tulkinnanvaraisuutta siitä, miten pakollisia ja harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita sovelletaan alihankkijoihin ja voimavarayksiköihin, ja milloin hankintayksikkö voi tai on velvoitettu vaatimaan niiden vaihtamista.

Tulevilla lakimuutoksilla selkeytetään kolme asiaa:

Hankintayksikkö voi tarkistaa alihankkijoiden soveltuvuuden. Jos tarkistus tehdään ja alihankkijaan kohdistuu pakollinen poissulkemisperuste, hankintayksikön on vaadittava alihankkijan vaihtamista. Harkinnanvaraisten perusteiden osalta hankintayksiköllä on harkintavalta (78 §).

Alihankkija ja voimavarayksikkö saavat jatkossa myös mahdollisuuden esittää korjaavia toimenpiteitä samaan tapaan kuin tarjoaja itse – tämä on uutta (82 §).

Pakollisia poissulkemisperusteita koskeva selvitys voidaan pyytää myös tarjoajan tai ehdokkaan voimavarayksiköstä (88 §).

7. Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintalain 12 luku kumotaan

Hankintalain 12 luku, joka on sisältänyt erityissääntelyä sote-palvelujen kilpailuttamisesta, laadun huomioimisesta ja suorahankinnoista, kumotaan kokonaan. Käytännössä nämä hankinnat siirtyvät hankintalain 11 luvun kansallisten hankintojen sääntelyn piiriin.

Perusteluna on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettu laki (612/2021) kattaa sote-palvelujen laatu- ja sisältövaatimukset jo nyt huomattavasti hankintalakia kattavammin. Päällekkäinen sääntely halutaan siksi poistaa.

Säilyvät asiat:

Suorahankintamahdollisuus erityistilanteissa säilyy (merkittävä hoito- tai asiakassuhde)

Velvoite ilmoittaa sote-hankinnoista HILMA-järjestelmässä säilyy

Pelkkää hintaa kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena käytettäessä on jatkossakin esitettävä perustelut.

8. Kansalliset sopimusmuutokset: hankintalain 136 § laajenee

Tähän asti hankintalain 136 §:n sopimusmuutossäännöstä on sovellettu vain EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin. Jatkossa sopimusmuutossääntelyä sovelletaan myös kansallisiin hankintoihin.

Samalla selkeytetään, että poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella tehtävä sopimusmuutos (esim. vakava markkinahäiriö, pandemia tai aseellinen selkkaus) on mahdollinen myös kansallisissa hankinnoissa.

9. KKV:n toimivalta laajenee kansallisten rakennusurakoiden valvontaan (141 §)

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) mahdollisuus tehdä esitys markkinaoikeudelle laittoman suorahankinnan johdosta on aiemmin rajoittunut EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin. Rakennusurakoissa tämä on tarkoittanut, että hankinnat yli 150 000 euron mutta alle 5,5 miljoonan euron arvossa ovat jääneet käytännössä hallinnollisen ohjauksen varaan.

Jatkossa KKV voi tehdä esityksen markkinaoikeudelle myös kansallisen kynnysarvon ylittävistä rakennusurakoista, joissa on tehty laiton suorahankinta. Tämä vahvistaa laittomien suorahankintojen valvontaa rakennusalalla.

10. Automaattinen suspensio dynaamisen hankintajärjestelmän hankinnoissa

Hankintalain 150 §:n muutoksenhaun lykkäävä vaikutus, automaattinen suspensio, laajenee koskemaan myös dynaamisen hankintajärjestelmän sisäisiä hankintoja. Siten hankintasopimusta ei saa jatkossa tehdä missään tilanteessa, jos EU-kynnysarvon ylittävästä hankintamenettelystä on valitettu markkinaoikeuteen.

Lopuksi

Hankintayksiköiden kannattaa erityisesti varautua:

markkinakartoituksen systemaattiseen hyödyntämiseen osana hankintojen valmistelua

hankintojen osiin jakamiseen

mahdollisuuteen huoltovarmuus- ja turvallisuusnäkökohtien aiempaa vahvempaan sisällyttämiseen tarjouspyyntöasiakirjoihin ja

kansallisten sopimusten muutoshallintaan liittyvän osaamisen päivittämiseen.

Lainsäädäntö ei tule voimaan itsestään, vaan osaaminen ratkaisee, miten uudet työkalut käytännössä toimivat.

Hankintaklinikka – Ensiapu hankinnan tai tarjouksen haasteisiin

VALO Partners Asianajotoimisto tarjoaa kokonaisvaltaista tukea, ennakollista riskienhallintaa ja käytännönläheistä neuvontaa hankintaprosessien aikana sekä yrityksille että hankintayksiköille.   

Voit olla hankintajuristeihimme yhteydessä suoraan Hankintaklinikan kautta. Saat tilanteeseesi asiantuntijan näkemyksen nopeasti – ja maksutta. Jos kyseessä on laajempi kokonaisuus, arvioimme tilanteen ja tarjoamme selkeät ratkaisuvaihtoehdot.  

Ota yhteyttä hankinta-asiantuntijoihimme!

-Anet Joutsen, hankintajuristi

12/03/2026

YSE 1998 -ehdot rakennusurakassa – mitä tilaajan ja urakoitsijan on hyvä tietää?

YSE 1998 -ehdot ovat keskeinen osa monia rakennusurakoita, ja niiden merkitys näkyy erityisesti silloin, kun hankkeessa tulee muutoksia, viivästyksiä, virheitä tai erimielisyyksiä urakkasopimuksen ehtojen tulkinnasta. Mitä paremmin ehdot tunnetaan ja mitä huolellisemmin sopimusasiakirjat laaditaan, sitä paremmin sekä tilaaja että urakoitsija voivat hallita hankkeen juridisia ja taloudellisia riskejä.

Mitä ovat YSE 1998 -ehdot ja miksi niitä kannattaa käyttää urakkasopimuksia täydentävinä ehtoina?

YSE 1998 -ehdot ovat rakennusalan yleinen sopimusehtokokoelma, jota käytetään täydentämään urakkasopimuksia. Se sisältää määräyksiä muun muassa sopimusosapuolten keskeisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, maksuehdoista, aikataulusta, vakuuksista, lisä- ja muutostöistä, virheistä ja sopimuksen päättämisestä. YSE 1998 -ehtojen soveltaminen perustuu siihen, että niihin on urakkasopimuksessa nimenomaisesti viitattu. Yleiset sopimusehdot tulevat apuun, jos sopimusosapuolten välillä on epäselvyyksiä tai riitaisuuksia, ja selkeyttävät kenen vastuulle mikäkin asia kuuluu.

YSE 1998 -ehtojen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun hanke ei etene täysin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Käytännössä kysymykset liittyvät usein siihen, onko kyse sovitusta urakkasuorituksesta vai muutoksesta, kuka vastaa viivästyksen vaikutuksista, milloin reklamaatio on tehty asianmukaisesti ja millä edellytyksillä toisen osapuolen menettelyyn voidaan vedota sopimusrikkomuksena.

Urakkahinta, maksuehdot ja sopimuksen taloudellinen hallinta

Urakkahinta ja maksuehdot ovat rakennusurakan ydinkysymyksiä. Vaikka hinnasta sovitaan yleensä jo tarjous- ja sopimusvaiheessa, käytännön haasteet syntyvät usein hankkeen aikana, kun työn laajuus muuttuu tai aikataulu elää. Tällöin olennaista on, miten sopimuksessa on määritelty maksamisen perusteet, maksuerät sekä muutosten vaikutus kokonaishintaan.

Taloudellisten kysymysten hallinnassa korostuu dokumentointi. Jos hankkeen aikana tehdään muutoksia, niiden vaikutus hintaan ja maksamiseen tulisi pystyä osoittamaan selkeästi. Mitä täsmällisemmin asiasta sovitaan etukäteen, sitä paremmin vältetään tilanteita, joissa osapuolet tulkitsevat samaa sopimusta eri tavoin.

Aikataulu, vastuut ja vakuudet

Rakennusurakassa aikataulu on usein yksi kriittisimmistä sopimuksen osista. Viivästys ei yleensä vaikuta vain yhteen suoritteeseen, vaan se voi heijastua laajasti koko hankkeeseen, muiden urakoitsijoiden työhön ja tilaajan omaan toimintaan. Siksi aikataulun lisäksi merkitystä on sillä, miten viivästyksiin reagoidaan ja miten niiden syyt pystytään osoittamaan.

Vastuukysymykset liittyvät puolestaan siihen, mitä kummankin osapuolen tulee tehdä, jotta hanke etenee sopimuksen mukaisesti. Lisäksi vakuudet ovat käytännössä tärkeä osa riskienhallintaa. Niiden tarkoituksena on turvata sopimuksen toteutumista ja vähentää tilanteita, joissa toisen osapuolen laiminlyönnistä aiheutuu merkittäviä taloudellisia menetyksiä.

Lisä- ja muutostyöt aiheuttavat usein tulkintaerimielisyyksiä

Yksi tavallisimmista rakennusurakoiden riidanaiheista liittyy lisä- ja muutostöihin. Kun hankkeen aikana ilmenee uusia tarpeita tai suunnitelmat täsmentyvät, syntyy helposti kysymys siitä, kuuluuko työ jo alkuperäiseen urakkaan vai onko kyse erikseen korvattavasta lisä- tai muutostyöstä.

Käytännössä suurin riski syntyy silloin, jos muutoksista ei sovita riittävän selkeästi ennen toteutusta. Sen vuoksi kirjallinen dokumentointi on tärkeää. Muutoksista olisi hyvä sopia niin, että samalla kirjataan niiden vaikutus sekä hintaan että aikatauluun. Näin vältetään tilanne, jossa työn sisältö tai korvattavuus jää jälkikäteen epäselväksi.

Virheet, reklamaatiot ja korjausvastuu

Virhetilanteet voivat tulla esiin työn aikana, vastaanotossa tai vasta myöhemmin takuuajan kuluessa. Siksi on tärkeää, että osapuolet tunnistavat ajoissa, miten virheistä ilmoitetaan, miten ne kirjataan ja miten korjausvastuu käytännössä toteutetaan.

Monessa tilanteessa ratkaisevaa ei ole pelkästään se, onko virhe ollut olemassa, vaan myös se, miten siihen on reagoitu. Onko virheestä ilmoitettu ajoissa, onko toiselle osapuolelle annettu mahdollisuus korjata tilanne ja onko tapahtumien kulku dokumentoitu riittävästi? Huolellinen menettely vähentää epäselvyyksiä ja tukee myös myöhempää näyttöä, jos asiasta syntyy riita.

Työmaakokoukset ja yhteistyö käytännön riskienhallinnan välineenä

Säännölliset työmaakokoukset ovat yksi parhaista keinoista hallita rakennusurakan juridisia ja taloudellisia riskejä käytännössä. Säännöllisissä kokouksissa osapuolet käyvät läpi hankkeen tilanteen, käsittelevät sillä hetkellä avoimet kysymykset ja sopivat mahdollisista muutoksista ennen kuin erimielisyyden syntymistä. Olennaista on, että sovitut asiat kirjataan pöytäkirjaan mahdollisimman selkeästi.

Hyvin laadittu työmaakokouspöytäkirja palvelee molempia osapuolia. Se vahvistaa yhteisen ymmärryksen sovituista asioista ja toimii samalla dokumenttina, johon voidaan tarvittaessa myöhemmin nojata. Käytännössä monet urakkariidoista voitaisiin välttää, jos hankkeen aikana ilmenneistä kysymyksistä sovittaisiin kirjallisesti sitä mukaa kun ne nousivat esiin.

Aktiivinen ja avoin yhteistyö työmaan arjessa ei siis ole vain hyvää projektinhallintaa. Se on myös keskeinen osa sopimusriskien hallintaa: mitä paremmin osapuolet pitävät toisensa ajan tasalla ja dokumentoivat sovitut asiat, sitä vahvemmalla pohjalla hanke etenee ja sitä helpompi on toimia myös silloin, kun erimielisyyksiä silti syntyy.

Sopimuksen päättäminen on aina arvioitava huolellisesti

Urakkasopimuksen päättäminen tai purkaminen on yleensä poikkeuksellinen toimenpide. Siksi siihen ei pidä ryhtyä ilman huolellista juridista arviointia. Jos sopimuksen päättämisen edellytyksiä ei ole olemassa tai menettely toteutetaan väärin, seurauksena voi olla merkittävä vahingonkorvausvastuu.

Käytännössä olennaista on arvioida, kuinka vakava sopimusrikkomus on kyseessä, onko toiselle osapuolelle annettu mahdollisuus korjata menettelynsä ja onko kaikki olennaiset tapahtumat dokumentoitu asianmukaisesti. Rakennusurakoissa näiden kysymysten merkitys korostuu erityisesti silloin, kun hankkeessa on jo syntynyt useita rinnakkaisia erimielisyyksiä esimerkiksi aikataulusta, laadusta ja laskutuksesta.

Mitä kannattaa tarkistaa ennen urakkasopimuksen allekirjoittamista?

Ennen sopimuksen allekirjoittamista on hyvä varmistaa ainakin, että YSE 1998 -ehtoihin viitataan sopimuksessa selkeästi, sopimusasiakirjojen keskinäinen suhde on ymmärrettävä ja urakan sisältö, hinta, aikataulu sekä lisä- ja muutostöiden menettelyt on kuvattu riittävän tarkasti. Myös dokumentointiin ja reklamaatioihin liittyvien käytäntöjen olisi hyvä olla osapuolille selvät jo hankkeen alussa.

Vaikka YSE 1998 –ehdot ovat rakennusalalla laajasti käytetyt, nekään eivät yksin ratkaise kaikkea. Käytännössä merkitystä on aina myös sillä, mitä urakkasopimuksessa ja muissa sopimusasiakirjoissa on sovittu. Juuri tästä syystä sopimuskokonaisuuden huolellinen valmistelu on tärkeää: mitä selkeämmin vastuut, menettelytavat ja sopimuksen sisältö on määritelty, sitä helpompi hanketta on viedä eteenpäin ilman tarpeettomia tulkintaerimielisyyksiä.

Koulutus

Tarjoamme koulutusta YSE 1998 -ehdoista. Näet esimerkkikoulutuksen sisällön täältä.

Asiantuntija

Huolellinen ennakkovalmistelu on yleensä huomattavasti kevyempi ja kustannustehokkaampi ratkaisu kuin jälkikäteen käytävä sopimusriita. Jos haluat keskustella YSE 1998 -ehdoista, urakkasopimuksista tai rakennusalan sopimusjuridiikasta, yhteyshenkilösi on Senior Counsel Anet Joutsen.

Varaa aika Anetelle!

27/02/2026

Kun sidosyksikköedellytykset lakkaavat, mutta hankintasopimus ei – Mitä kysymyksiä hankintalain uudistus jättää avoimeksi?

Hallitus antoi 5.2.2026 esityksen hankintalain (HE 2/2026) ja erityisalojen hankintalain muuttamisesta. Uudistuksen tavoitteena on lisätä kilpailua, markkinoiden toimivuutta ja huoltovarmuutta sekä tiukentaa sidosyksikkösääntelyä. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2026.

Lakiuudistus kiristää sidosyksikkösääntelyä merkittävästi ja aiheuttaa suuria muutoksia lukuisiin kuntien in-house -yhtiöihin. Jatkossa hankintayksikön on omistettava vähintään 10 % sidosyksiköstään, jotta in house -asema säilyy. Lainsäätäjän viesti on selvä - pienomistuksiin perustuvia sidosyksikkörakenteita halutaan purkaa ja kilpailua lisätä. Sidosyksikön vähimmäisomistusosuutta koskevaa säännöstä sovellettaisiin lähtökohtaisesti 1.7.2027 lukien jäljempänä kerrottavin poikkeuksin.

Omistusta koskevaa 10 %:n vähimmäisvaatimusta ei kuitenkaan sovellettaisi sidosyksiköihin, jotka on perustettu tuottamaan yksinomaan lakisääteistä palvelua tai tähän liittyviä tietojärjestelmiä. Tällaisia yhtiöitä voivat olla esimerkiksi kirjastopalveluja varten perustetut sidosyksiköt. Lisäksi edellytyksenä olisi, että tällaisen sidosyksikön liikevaihto ei ylitä yhtä miljoonaa euroa vuodessa. Ehdotettu poikkeus mahdollistaisi tällaisille sidosyksikköyhtiölle laajemman omistajapohjan. Lisäksi terveystoimen toimialalla olisi pidempi siirtymäaika sidosyksikön omistusta koskevan vaatimuksen toimeenpanolle.

Uudistuksen todellinen ydin ei kuitenkaan ole pelkästään uusi 10 %:n omistusvaatimus. Ratkaisevaa on se, mitä tapahtuu, jos sidosyksikköaseman edellytykset eivät enää täyty ja ennen kaikkea, mitä siitä oikeudellisesti voi seurata.

Laki velvoittaa irtisanomaan, mutta sopimus ei lakkaa itsestään

Lakiesityksen mukaan hankintayksikön ja sidosyksikön välinen sopimus tulee irtisanoa, jos hankintalain 15 §:n sidosyksikköedellytykset eivät enää täyty. Hankintalaki ei kuitenkaan tee sopimuksesta automaattisesti pätemätöntä, eikä säädä sopimuksen purkautumisesta itsestään. Sopimus pysyy voimassa, ellei hankintayksikkö ryhdy aktiivisiin toimenpiteisiin.

Toisin sanoen, vaikka sidosyksikköedellytykset eivät enää jatkossa täyty, sopimussuhde ei lakkaa, vaan hankintayksikölle syntyy ainoastaan sopimuksen irtisanomisvelvollisuus.

Siirtymäjärjestelmä - hallittu muutos vai sopimuksen jatkumisen mahdollistava rakenne?

Siirtymäjärjestelmä rakentuu kolmelle tasolle:

- 10 %:n omistusvaatimus voimaan 1.7.2027

- Tietyille kriittisille sote-toiminnoille lykkäys 1.10.2029 asti

- Riskiperusteinen sopimuksen jatkomahdollisuus 30.6.2030 asti

Sopimuksen jatkaminen edellyttää ilmoitusta Valtiokonttorille. Valtiokonttori julkaisee tiedot, mutta ei tee itsenäistä oikeudellista arviointia sopimuksen jatkamisen pätevyydestä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) ja 12 kuukauden määräaika - käytännössä pois suljettu seuraamusjärjestelmä?

Suorahankintavalvonnassa KKV:n on tehtävä markkinaoikeudelle esitys 12 kuukauden kuluessa hankintayksikön ja sidosyksikön välisen sopimuksen tekemisestä. Siirtymätilanteessa ei kuitenkaan tehdä enää mitään uusia sopimuksia, vaan olemassa oleva sopimus jatkuu lain puitteissa tietyn määräajan.

Jos sopimus on tehty esimerkiksi vuonna 2018, 12 kuukauden määräaika on jo kauan sitten umpeutunut. Tilanne on siksi oikeudellisesti poikkeuksellinen: sopimus ei ole automaattisesti pätemätön, uutta sopimusta ei tehdä, eikä muodollista suorahankintaa välttämättä synny. Kansallinen seuraamusjärjestelmä saattaa olla siten käytännössä poissuljettu.

Voiko sidosyksikköedellytysten lakkaaminen olla olennainen sopimusmuutos?

Keskustelussa on esitetty myös tulkinta, jonka mukaan sidosyksikköedellytysten lakkaaminen voisi rinnastua hankintasopimuksen olennaiseen muutokseen. Tällöin arviointi ei kohdistuisi enää alkuperäiseen sopimuksen tekemishetkeen, vaan siihen ajankohtaan, jolloin sopimuksen oikeudellinen perusta muuttuu. Jos näin tulkitaan, myös KKV:n toimivalta voisi avautua tästä muutoksen ajankohdasta.

Olennaista sopimusmuutosta koskeva arviointi perustuu hankintalain 136 §:ään, joka implementoi hankintadirektiivin 2014/24/EU 72 artiklan. Sidosyksikköedellytysten lakkaamista ei kuitenkaan ole hankintalaissa nimenomaisesti määritelty olennaiseksi sopimusmuutokseksi. Tulkinta on johdettu EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä sidosyksikköpoikkeuksen edellytyksistä, erityisesti ratkaisusta C-719/20 (Comune di Lerici). On kuitenkin syytä huomata, että kyseinen ratkaisu ei varsinaisesti koske sopimusmuutoksia, vaan in house -poikkeuksen edellytysten täyttymistä.

Hankintalain uudistuksessa tilanne on siten osittain erilainen kuin kyseisessä ratkaisussa. Lerici-tapauksessa sidosyksikköasema päättyi siksi, että yhtiön omistusrakenne muuttui sopimuskauden aikana ja hankintaviranomainen menetti määräysvaltansa yhtiöön. Hankintalain uudistuksessa sidosyksikköasema voi sen sijaan lakata siksi, että kansallinen lainsäätäjä kiristää sidosyksikköpoikkeuksen edellytyksiä esimerkiksi 10 prosentin omistusvaatimuksella, vaikka tosiasiallinen määräysvalta tai rakenteellinen suhde ei olisi muuttunut.

EU-oikeudessa määräysvaltakriteeri on luonteeltaan funktionaalinen. Direktiivi ei aseta prosentuaalista omistusrajaa, ja unionin tuomioistuin on arvioinut määräysvaltaa kokonaisuutena. Ratkaisevaa on todellinen vaikutusvalta, ei tietty omistusosuus.

Tästä seuraa kiinnostava oikeudellinen kysymys: jos kansallinen 10 prosentin vaatimus ei täyty, mutta EU-oikeuden mukainen määräysvalta voisi edelleen olla olemassa, onko kyse todella EU-oikeudellisesta olennaisesta sopimusmuutoksesta vai pikemminkin kansallisen sääntelyn muuttumisesta kesken sopimuskauden?

EU-oikeudellinen jännite

Palataan vielä unionin tuomioistuimen ratkaisun C-719/20 logiikkaan, jonka mukaan in house -edellytysten lakkaaminen merkitsee kilpailuttamisvelvollisuuden syntymistä.

Kansallinen lainsäätäjä voi säätää siirtymäajoista, mutta EU-oikeuden tehokkuusperiaate asettaa rajan. Siirtymäsäännös ei saa tehdä kilpailuttamisvelvoitteesta käytännössä tehottoman.

Jos sopimuksia voidaan jatkaa vuoteen 2030 asti avoimin riskiperustein ja ilman ennakkokontrollia, kyse ei ole enää pelkästä teknisestä siirtymästä. Kysymys on siitä, missä kulkee raja välttämättömän hallitun muutoksen ja EU-oikeuden kilpailuperiaatteen vesittymisen välillä.

Lopuksi

Kansallinen hankintalainsäädäntö rakentuu hankintayksikön ja sidosyksikön välisen sopimuksen irtisanomisvelvollisuuden varaan. Jos hankintayksikkö ei irtisano sopimusta, sopimus jatkuu. Jos uutta sopimusta ei tehdä, suorahankintaa ei välttämättä synny. Jos 12 kuukauden määräaika on kulunut sopimuksen solmimisesta, KKV:n keinot voivat olla rajalliset.

EU-oikeudessa tarkastelu ei kuitenkaan pysähdy tähän. Jos sidosyksikköedellytykset lakkaavat ja sopimus jatkuu ilman kilpailutusta, tilannetta voidaan arvioida hankintadirektiivin näkökulmasta sen perusteella, voiko sopimus edelleen perustua in house -poikkeukseen.

Lopullinen kysymys ei siis ole vain se, onko sopimus irtisanottu, vaan onko kilpailuttamisvelvoite toteutunut tehokkaasti. Jos vastaus on ei, oikeudellinen arviointi ei välttämättä jää kansalliselle tasolle.

Juuri tässä kohtaa nähdään, toteutuuko kilpailuttamisvelvoite käytännössä vai ainoastaan paperilla.

Hankintaklinikka – Ensiapu hankinnan tai tarjouksen haasteisiin

Voit olla hankintajuristeihimme yhteydessä suoraan Hankintaklinikan kautta. Saat tilanteeseesi asiantuntijan näkemyksen nopeasti – ja maksutta. Jos kyseessä on laajempi kokonaisuus, arvioimme tilanteen ja tarjoamme selkeät ratkaisuvaihtoehdot.

Ota yhteyttä hankinta-asiantuntijoihimme!

-Anet Joutsen, hankintajuristi

02/12/2025

Hankintalaki uudistuu 2026 – mikä muuttuu ja milloin?

Hankintalain uudistuksella tavoitellaan julkisten hankintojen tehostamista, kustannussäästöjä ja kilpailun lisäämistä. Samalla täsmennetään keskeisiä pelisääntöjä hankintojen suunnittelua, kilpailutusten toteuttamista ja sidosyksikköhankintoja koskien. Tähän blogiin olemme koonneet keskeiset hankintalakiin kaavaillut muutokset.

Sidosyksikkösääntelyn kiristyminen

Uudistuksen merkittävin yksittäinen muutos on hankintalakiin kaavailtu 10 prosentin vähimmäisomistusosuusvaatimus sidosyksiköiden käyttämiselle. Muutoksen taustalla on havainto siitä, että sidosyksikköyhtiöissä voi olla mukana useita kymmeniä tai jopa satoja hankintayksiköitä marginaalisin omistusosuuksin ilman todellista määräysvaltaa.

Muutos on ajankohtainen, sillä myös korkeimman hallinto-oikeuden tuoreessa ratkaisussa 8.10.2025 (KHO 225/2025 Sarastia Oy) vahvistettiin, että hankintayksikön pelkkä pieni omistusosuus sidosyksikköyhtiöstä ilman todellista määräysvaltaa ei riitä sidosyksikkösuhteen syntymiseen. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 0,04 %:n omistus Sarastiassa ei siis riittänyt perusteeksi 9,3 miljoonan euron hankinnan tekemiselle sidosyksiköltä ilman kilpailuttamista.

Uudistus tarkoittaisi käytännössä, että:

Hankintayksikön tulee omistaa vähintään 10 % sidosyksikön osakekannasta voidakseen tehdä sidosyksiköltä hankintoja ilman kilpailutusta.

Vaatimus koskee osakeyhtiömuotoisia sidosyksiköitä ja mahdollisesti myös säätiö-/yhdistysmuotoisia sidosyksiköitä.

Vaatimusta ei sovelleta kuntayhtymiin tai liikelaitoksiin.

Vaatimus ulottuu myös sidosyksikön mahdollisiin tytär-, emo- ja osakkuusyhtiöihin.

Sidosyksikköyhtiöille tämä tarkoittaa omistusrakenteen tarkastamista eli sen arviointia onko jokaisella omistajalla vähintään 10 %:n omistusosuus? Mikäli ei, tämä johtanee uudelleenjärjestelyihin eli osakekauppoihin, pääomakorotuksiin ja pienten omistajien omistajuuksien päättämiseen. Hankintayksiköille tämä tarkoittaa sidosyksikköaseman mahdollista menetystä (jos omistus alle 10 %), valmistautumista hankintojen laajempaan kilpailuttamisvelvollisuuteen ja muiden vaihtoehtojen kartoittamiseen hankintojen tekemiseksi, kuten oman tuotannon lisääminen, hankintarengasyhteistyötä taikka kuntayhtymämuodossa toimimista. Markkinatoimijoille tämä tarkoittaa parhaimmillaan runsain määrin uusia julkisia tarjouskilpailuja, joihin osallistua.

Hankintojen jakaminen osiin

EU-kynnysarvon ylittävät hankinnat on jatkossa jaettava osiin. Poikkeaminen jakamisesta on mahdollista vain perustellusta syystä. Mikäli hankintayksikkö on lipsunut tästä vaatimuksesta, kyseessä olisi valitusperuste.

Kilpailutuksen uusimisvelvoite

Jos avoimessa menettelyssä saadaan vain yksi tarjous, kilpailutus on uusittava. Epäselvää vielä koskeeko uusimisvelvoite vain EU-hankintoja vai myös kansallisia?

Markkinavuoropuhelu tehostuu

Hankintalakiuudistuksen myötä markkinakartoitus tulisi pakolliseksi yli 10 miljoonan euron hankinnoissa, jonka toteuttamistapa on hankintayksikön harkinnassa. Markkinavuoropuhelun käymisellä voidaan oikeuttaa poikkeaminen kahdesta uudesta velvoitteesta:

Hankinnan osiin jakaminen: Markkinavuoropuhelulla voidaan tarvittaessa osoittaa, että hankinnan jakaminen osiin ei ole tarkoituksenmukaista.

Kilpailutuksen uusimisvaatimus: Markkinavuoropuhelulla voidaan tarvittaessa osoittaa, että todellinen tilanne on se, ettei markkinoilta ole saatavilla kuin yksi tarjous, jolloin kilpailutusta ei tarvitse uusia.

Kestävyys, huoltovarmuus ja turvallisuus

Nämä näkökulmat tulevat mukaan lain tavoitteisiin, joita hankinnoissa tulee huomioida. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta huomioida esimerkiksi toimitusketjujen pituus, maantieteellinen sijainti ja saatavuus koko elinkaaren aikana korkean riskin tuotteissa.

Muita huomioitavia muutoksia

Pakollisten poissulkemisperusteiden laajennus (kirjanpitorikokset, ympäristörikokset).

Jälki-ilmoitusvelvollisuus laajenee kansallisiin hankintoihin.

Suorahankinnan ilmoittamatta jättäminen sanktioidaan.

KKV:n toimivalta laajenee kansallisen kynnysarvon ylittäviin urakoihin. Eli KKV:llä on lain voimaantultua mahdollisuus tehdä markkinaoikeudelle esitys hankintalain vastaisesta, kansallisen kynnysarvon ylittävän rakennusurakan suorahankinnasta.

Sote- ja muiden erityisten palvelujen kilpailuttamista koskeva luku siirretään osaksi kansallisia hankintoja koskevaa lukua.

Lakiuudistus tuo mukanaan tarpeen päivittää hankintakäytäntöjä, sopimusmalleja ja ohjeistuksia. Hankintayksiköille on tärkeää ymmärtää, miten uudet säännökset vaikuttavat käytännön hankintaprosesseihin, ja tarjoajien on hyvä tuntea, mitä muutokset merkitsevät kilpailutuksiin osallistumisen kannalta.

Hankintalain uudistuksen voimaantulon aikataulu on kuitenkin vielä epäselvä. Lainsäädännön arviointineuvosto antoi 26.11.2025 hallituksen esitysluonnoksesta poikkeuksellisen kriittisen lausunnon ja vaatii lakiesitykseen korjauksia ennen sen antamista eduskunnalle. Tämä tarkoittaa, että hallituksen esityksen aikataulu viivästyy. Uutta arviota esityksen antamisesta eduskunnalle ei ole vielä julkistettu. Selvää on kuitenkin, ettei lakiuudistus astu voimaan vielä 1.1.2026 vaan aikaisintaan myöhemmin keväällä 2026. tuntea, mitä muutokset merkitsevät kilpailutuksiin osallistumisen kannalta.

Hankintaklinikka – Ensiapu hankinnan tai tarjouksen haasteisiin

Ota yhteyttä hankinta-asiantuntijoihimme!

-Anet Joutsen, hankintajuristi

27/10/2025

Puhtaat ajoneuvot hankinnoissa – käytännön opas hankintayksiköille

Mistä on kyse?

Laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista (740/2021), tuttavallisemmin puhtaiden ajoneuvojen laki, velvoittaa hankintayksiköitä lisäämään ympäristöystävällisten ja energiatehokkaiden ajoneuvojen osuutta.

Keitä laki koskee?

Laki koskee kaikkia hankintalain tarkoittamia hankintayksiköitä eli kuntia, valtion virastoja, hyvinvointialueita, kuntayhtymiä ja julkisoikeudellisia laitoksia.

Milloin laki tulee sovellettavaksi?

Lakia sovelletaan, kun:

ajoneuvo hankitaan ostamalla, vuokraamalla, leasingilla tai osamaksulla tai

hankinta on palveluhankinta, jossa ajoneuvoja käytetään palvelun tuottamiseen (esim. kuljetuspalvelut), ja

hankinnan arvo ylittää EU-kynnysarvon.

Toisin sanoen: hankintayksikön on varmistettava, että ajoneuvot, joko itse hankitut tai palvelusopimuksissa käytettävät, täyttävät lain mukaiset puhtaiden ajoneuvojen osuudet ja tekniset vaatimukset.

Missä hankinnoissa laki tyypillisesti aktualisoituu?

A. Ajoneuvohankinnat

Henkilöautot ja kevyet hyötyajoneuvot

Linja-autot (tietyt alaluokat)

Kuorma-autot

B. Palveluhankinnat

Oppilas- ja asiointikuljetukset

Sote- ja vammaiskuljetukset

Jätteiden keruu

Posti- ja pakettikuljetukset

Ajanjakso	Aika	Keskeinen sisältö
I	2.8.2021–31.12.2025	Siirtymävaihe: sallitaan vähäpäästöiset (≤ 50 g CO₂/km) ja vaihtoehtoiset käyttövoimat.
II	1.1.2026–31.12.2030	Tiukennus: henkilö- ja kevyiden hyötyajoneuvojen on oltava nollapäästöisiä (0 g CO₂/km).

Puhtaiden ajoneuvojen osuus

Prosenttiosuus lasketaan kaikista ajanjakson aikana tehdyistä hankinnoista yhteensä, ei yksittäisistä kilpailutuksista. Jos yksi hankinta jää alle vaatimusten, sen voi kompensoida toisessa saman ajanjakson hankinnassa.

Laki ei aseta koko maahan yhtä kiinteää prosenttiosuutta henkilö- ja kevyiden hyötyajoneuvojen osalta, vaan ottaa huomioon alueelliset erot, kuten latausinfran kattavuuden ja välimatkat. Siksi vaadittava vähimmäisosuus vaihtelee alueen mukaan.

Ajoneuvoluokka	Vähimmäisosuus ajanjaksolla	Soveltuvuus
Henkilö- ja kevyet hyötyajoneuvot (M1, N1)	20–50 % alueesta riippuen	Alueellinen porrastus
Kuorma-autot (N2, N3)	5 %	Ei alueellista eroa
Linja-autot (M3 I / A)	41 %	Ei alueellista eroa

Esimerkki käytännöstä

Jos hankintayksikkö hankkii viiden vuoden aikana yhteensä 20 henkilö- tai kevyttä hyötyajoneuvoa, → vähintään 7 niistä (35 %) on oltava puhtaita.

Puhtaan ajoneuvon vaatimukset

Jokaisella ajoneuvoluokalla on omat ”puhtaan ajoneuvon” tekniset vaatimukset, jotka määrittelevät, millainen ajoneuvo lasketaan puhtaaksi.

→ Nämä on tärkeä kuvata tarjouspyynnössä, jotta tarjoaja tietää, minkälainen kalusto hyväksytään.

Ajoneuvotyyppi	Soveltuuko laki?	Mitä tulee vaatia tarjouspyynnössä ajanjaksolla I (2.8.2021–31.12.2025)?	Mitä tulee vaatia tarjouspyynnössä ajanjaksolle II (1.1.2026–31.12.2030)?
M1 (henkilöauto)	Kyllä	CO₂ ≤ 50 g/km ja käyttövoimana sähkö, vety tai lataushybridi. Euro 6.	0 g/km → täyssähkö tai vety
M1 esteetön eli sis. pyörätuolipaikan	Ei
M2 (kevyt linja-auto, minibussi)	Kyllä	Kuten M1	Kuten M1
M3 I (kaupunkibussit) tai A (bussit, joissa seisomapaikat sallittu)	Kyllä	Käyttövoimana sähkö, kaasu, vety tai uusiutuva diesel (ei fossiilinen). Euro 5.	Sama
M3 alaluokka II (seutuliikennebussit), III (pitkän matkan bussit) tai B (vain istumapaikkoja)	Ei
N2, N3 (kuorma-autot)	Kyllä	Käyttövoimana sähkö, kaasu, vety tai uusiutuva diesel (ei fossiilinen) diesel. Euro VI.	Sama
L-luokka (mopot, moottoripyörät)	Ei

Käytännön muistilista kilpailutuksiin

Aloita markkinavuoropuhelulla: selvitä tarjonta ja teknologinen taso.

Tarjouspyynnössä määrittele (“ajoneuvon on täytettävä seuraavat ehdot...”):
- ajoneuvojen päästörajat ja hyväksyttävät käyttövoimat
- miten tarjoaja osoittaa vaatimusten täyttymisen (esim. tyyppihyväksyntä, päästötodistus)
Voit antaa kriteereistä myös lisäpisteitä esim. nollapäästöisyydestä
Tarkastele kokonaisuutta: vaatimukset täytetään ajanjakson tasolla, ei yksittäisissä kilpailutuksissa.

Huomio: Traficom valvoo lain toteutumista jälki-ilmoitusten kautta. Jos hankintayksikkö ei tee ilmoitusta lain piiriin kuuluvasta hankinnasta tai tiedot ovat puutteellisia, Traficom voi asettaa uhkasakon velvoitteen tehosteeksi.

Hankintaklinikka – Ensiapu hankinnan tai tarjouksen haasteisiin

VALO Partners Asianajotoimisto tarjoaa kokonaisvaltaista tukea, ennakollista riskienhallintaa ja käytännönläheistä neuvontaa hankintaprosessien aikana sekä yrityksille että hankintayksiköille.

Voit olla hankintajuristeihimme yhteydessä suoraan Hankintaklinikan kautta. Saat tilanteeseesi asiantuntijan näkemyksen nopeasti – ja maksutta. Jos kyseessä on laajempi kokonaisuus, arvioimme tilanteen ja tarjoamme selkeät ratkaisuvaihtoehdot.

Ota yhteyttä hankinta-asiantuntijoihimme!

-Anet Joutsen, hankintajuristi

22/10/2025

Milloin hankinta pitää kilpailuttaa ja milloin hankintaa ei pidä kilpailuttaa?

Julkiset hankinnat perustuvat hankintalakiin, jonka tavoitteena on turvata verovarojen tehokas käyttö, avoimuus ja tarjoajien tasapuolinen kohtelu. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse kilpailuttaa ja joskus taas kilpailuttaminen on ehdoton velvollisuus.

Milloin pitää kilpailuttaa?

Hankintayksikön (esim. kunnat, hyvinvointialueet, valtion viranomaiset) on kilpailutettava hankinnat, jotka ylittävät hankintalain kynnysarvot. Kynnysarvot vaihtelevat hankintayksikön ja hankinnan luonteen mukaan (tavarat, palvelut, rakennusurakat). Jos arvo ylittää kynnysarvon, hankinta on kilpailutettava hankintalain menettelyjen mukaisesti (esim. avoin tai rajoitettu menettely).

Milloin ei tarvitse kilpailuttaa?

Kaikkea hankintaa ei tarvitse viedä kilpailutukseen. Poikkeuksia ovat esimerkiksi:

Kynnysarvon alittavat hankinnat: jos hankinnan arvo jää alle säädetyn rajan, riittää yleensä kevyempi menettely (esim. vapaamuotoisten tarjousten pyytäminen muutamalta toimittajalta).

Suorahankinta: voidaan tehdä, jos lain edellytykset täyttyvät (esim. vain yksi toimittaja, äärimmäinen kiire, tekniset syyt).

Miksi rajat ovat tärkeää tietää?

Kynnysarvot ja kilpailuttamisvelvollisuuden rajat määrittävät, millainen prosessi hankinnasta käynnistyy. Liian kevyt menettely voi johtaa lainvastaisuuteen ja valituksiin, mutta liian raskas prosessi taas hidastaa ja kuormittaa turhaan.

Yhteenveto

Kilpailuttaminen on pääsääntö aina, kun hankinnan arvo ylittää hankintalain kynnysarvot.

Poikkeuksia on, mutta ne on rajattu tarkasti laissa.

Hankinnan suunnittelu on tärkeää ja auttaa välttämään sudenkuopat.

Kun olet epävarma, onko hankinta kilpailutettava, kannattaa tarkistaa kynnysarvot ja arvioida, voisiko jokin poikkeus soveltua. Epäselvissä tilanteissa asiantuntijan apu voi säästää aikaa, vaivaa ja jopa oikeudellisia seuraamuksia.

Hankintaklinikka – Ensiapu hankinnan tai tarjouksen haasteisiin

VALO Partners Asianajotoimisto tarjoaa kokonaisvaltaista tukea, ennakollista riskienhallintaa ja käytännönläheistä neuvontaa hankintaprosessien aikana sekä yrityksille että hankintayksiköille.

Voit olla hankintajuristeihimme yhteydessä suoraan Hankintaklinikan kautta. Saat tilanteeseesi asiantuntijan näkemyksen nopeasti – ja maksutta. Jos kyseessä on laajempi kokonaisuus, arvioimme tilanteen ja tarjoamme selkeät ratkaisuvaihtoehdot.

Ota yhteyttä hankinta-asiantuntijoihimme!

-Anet Joutsen, hankintajuristi