Komissio julkaisi 9.9.2026 ehdotuksensa uudeksi EU:n hankinta-asetukseksi (Public Procurement Act). Ehdotus käynnistää lainsäädäntöprosessin, jossa neuvosto ja Euroopan parlamentti käsittelevät sitä tahoillaan ennen komission kanssa käytäviä kolmikantaneuvotteluja. Suunnitellun aikataulun mukaan neuvottelut päättyisivät vuoden 2027 loppuun mennessä.

Prosessin aikana ehdotusta voidaan toki vielä muuttaa. Asetusehdotus ei siten vielä vastaa lopullista tulevaa sääntelyä, mutta kertoo, mihin suuntaan EU:n hankintasääntöjä halutaan kehittää.

Vaikutukset ulottuisivat siten hankintadirektiiveihin perustuvaan Suomen kansalliseen hankintalakiin, koska direktiivit tulisivat kumoutumaan uuden hankinta-asetuksen tieltä.

Kolmen direktiivin tilalle yksi uusi asetus

Ehdotuksen mukaan hankintadirektiivi (2014/24/EU), erityisalojen hankintadirektiivi (2014/25/EU) ja käyttöoikeussopimusdirektiivi (2014/23/EU) korvattaisiin yhdellä EU-asetuksella. Asetusta sovellettaisiin sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa ilman kansallista täytäntöönpanoa.

Tavoitteena on yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa sääntelyä koko EU:ssa. Samalla kansallisen lisäsääntelyn ja poikkeusten mahdollisuudet vähenisivät. Direktiivien aikana jäsenmaat ovat voineet säätää direktiiviä tiukempia kansallisia sääntöjä.

Asetus ei koskisi puolustus- ja turvallisuusalan hankintoja, joiden sääntelyn uudistusta valmistellaan erikseen. Myöskään oikeussuoja- ja valvontadirektiiveihin ei ehdoteta muutoksia, joten esimerkiksi kansallinen muutoksenhakujärjestelmä voisi säilyä pääosin ennallaan.

Yksinkertaisemmat menettelyt, enemmän painoa laadulle

Kilpailuttamismenettelyjä yksinkertaistettaisiin merkittävästi. Pääsääntöiseksi menettelyksi nousisi nykyistä joustavampi avoin menettely, jossa hankintayksiköt voisivat lähtökohtaisesti halutessaan neuvotella tarjoajien kanssa. Avoimen menettelyn rinnalla olisivat dynaaminen menettely ja innovaatiomenettely.

Tarjousten vertailussa laadun roolia vahvistettaisiin. Laadun vähimmäispainoarvoksi esityksessä ehdotetaan 30 prosenttia. Työvoimavaltaisissa hankinnoissa vähimmäispainoarvoksi esitetään kuitenkin vähintään 50 prosenttia. Hankintayksiköiden olisi kuitenkin mahdollista poiketa  vähimmäispainoarvoista asetuksessa tarkemmin säädetyin edellytyksin.

Strategiset hankinnat ja eurooppalainen etusija

Hankintojen strateginen merkitys näkyisi aiempaa vahvemmin. Päätöksissä korostuisivat ympäristö-, sosiaaliset, turvallisuus- ja varautumisnäkökohdat, innovaatioiden edistäminen sekä eurooppalaisten toimijoiden etusija. Hankintayksiköille jäisi edelleen harkintavaltaa, mutta sääntely ohjaisi huomioimaan strategiset näkökohdat nykyistä laajemmin.

Lisää avoimuutta ja uusi digitaalinen toimintaympäristö

Avoimuutta lisättäisiin uusilla ilmoitusvelvoitteilla. Nykyisten ilmoitussisältöjen lisäksi pitäisi julkaista tietoja markkinakartoituksista, tehdyistä sopimuksista ja sopimusmuutoksista. Lisäksi tarjoajien soveltuvuus tarkistettaisiin uudessa palvelussa, jossa yritysten tiedot voitaisiin tarkistaa keskitetysti, eikä erillisiä todistuksia tarvitsisi toimittaa toistuvasti.

Sidosyksiköt: mitä asetus merkitsisi tuoreen kansallisen sääntelymme kannalta

Suomen hankintalakia muutettiin 18.6.2026 voimaan tulleella lainmuutoksella. Sidosyksiköistä on keskusteltu viime vuodet paljon. Asetusluonnoksen sidosyksikkösääntely on sisällöltään samankaltainen kuin nykyisessä hankintadirektiivissä. Kansallinen sääntely on kuitenkin meillä Suomessa tiukempaa kahdessa kohdassa:

• Omistus: EU-sääntely ei ole sisältänyt lainkaan omistamiseen liittyviä vähimmäisosuuksia.
• Ulosmyynti: sidosyksikköyhtiö on voinut myydä muille kuin määräysvallan käyttäjille enemmän kuin Suomessa. Direktiivin raja on 20 prosenttia, kun Suomessa se on 5 prosenttia tai 500 000 euroa, kumpi raja ylittyy ensin.

Suomessa kritiikkiä saanut osakeyhtiömuotoisten sidosyksikköyhtiöiden 10 %:n vähimmäisomistusrajoitus astuu voimaan siirtymäajan jälkeen 1.7.2027. Perustellusta syystä kunnat voivat hakea yksittäisille sidosyksikkösopimuksille lisäsiirtymäaikaa 30.6.2030 saakka.

Sidosyksiköiden kannalta kysymys kansallisesta liikkumavarasta on keskeinen. Ensilukemalta asetusehdotus ei näyttäisi estävän Suomen hankintalain mukaista ulosmyyntirajaa. Sidosyksiköitä koskevaan artiklaan näyttäisi sisältyvän nimenomainen mahdollisuus säilyttää tai ottaa käyttöön EU-sääntelyä tiukempia kansallisia säännöksiä. Jos tämä tulkinta pitää, Suomen tiukempi sidosyksikkösääntely voisi olla yhteensopiva myös uuden asetuksen kanssa.

Mitä seuraavaksi?

Ehdotetut muutokset ovat merkittäviä, ja niistä on hyvä olla perillä jo nyt.

Järjestämme aiheesta maksuttoman webinaarin 24.11.2026 klo 10.00–10.30, jossa käymme läpi ehdotuksen keskeiset muutokset ja niiden käytännön vaikutukset. Ilmoittaudu mukaan tästä!

Kiira Koponen, asianajaja, osakas