06/04/2026

Hankintalakiuudistus 2026 – uudistuksen ABC

Hankintalain uudistus on laajempi kuin mediakeskustelusta voisi päätellä. Julkisuutta runsaasti saaneen sidosyksikkösääntelyn muutoksen varjoon on jäänyt kokonainen joukko muita hankintalain muutoksia, jotka vaikuttavat käytännön hankintatyöhön hyvin konkreettisesti. Tässä kirjoituksessa käymme läpi kymmenen muuta keskeistä lakiuudistusta, jotka jokaisen hankintayksikön ja tarjoajan on syytä tuntea. Lakiuudistusten on määrä astua voimaan myöhemmin keväällä 2026. Uusi velvollisuus jakaa hankinta osiin ja velvollisuus keskeyttää hankinta ja kilpailuttaa se uudelleen tulisivat voimaan kuitenkin vasta 1.10.2026. 

Järjestämme aiheesta maksuttoman webinaarin 23.4. klo 10.00–10.30, johon pääset ilmoittautumaan täältä.

Sidosyksikkösääntelyä koskevan blogikirjoituksemme löydät puolestaan täältä.

1. Hankintojen pakollinen jakaminen osiin (75 §)

Voimassa olevan hankintalain nojalla hankintayksikkö on voinut jakaa EU-kynnysarvon ylittävän hankinnan osiin ja tähän asti on vain pitänyt perustella, miksi se ei ole tehnyt niin. Jatkossa EU-kynnysarvon ylittävä hankinta on lähtökohtaisesti jaettava osiin, ja jakamatta jättäminen edellyttää perusteltua syytä. 

Tällaisia perusteltuja syitä ovat esimerkiksi hankinnan luonne tai kokonaisvastuu, riski siitä, että jakaminen johtaisi hallitsemattomaan kokonaisarkkitehtuuriin tai kustannusten kasvuun. 

Erityisen huomionarvoista on, että markkinakartoitus kirjataan uuteen hankintalakiin itsenäiseksi perusteeksi jättää hankinta jakamatta osiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hankintayksikkö, joka tekee huolellisen markkinakartoituksen, voi sen tulosten perusteella päättää toteuttaa hankinnan jakamattomana kokonaisuutena. 

Muutos tuo mukanaan toisen keskeisen uudistuksen: päätöksestä olla jakamatta hankintaa osiin voi jatkossa valittaa markkinaoikeuteen. Aiempi valituskielto tullaan siten kumoamaan. Tämä tarkoittaa, että hankinnan jakamatta jättäminen on perusteltava ja kirjattava hankinta-asiakirjoihin huolellisesti. 

2. Yhden tarjouksen tilanne: keskeytys- ja uudelleenkilpailuttamisvelvoite (125 §)

Jatkossa hankintayksikö on velvollinen keskeyttämään EU-kynnysarvon ylittävän, avoimella menettelyllä toteutetun hankinnan, jos tarjouskilpailuun on saatu vain yksi tarjous, ja järjestämään uuden tarjouskilpailun. Velvoite koskee kutakin hankintaa vain kerran. 

Velvoitteesta on kuitenkin kaksi keskeistä poikkeamismahdollisuutta: 

  1. hankintayksikkö on tehnyt markkinakartoituksen ja/tai 
  1. hankinta on jaettu osiin. 

Lisäksi uudelleenkilpailuttamisesta voidaan poiketa erityisen painavasta syystä, kuten jos hankinta on luonteeltaan niin vaativa tai kapea-alainen, että tarjontaa on globaalistikin vain hyvin rajoitetusti. 

Keskeyttämisvelvoite ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa tarjouksia on saatu useampia, mutta tarjousten arvioinnin jälkeen jäljelle jää vain yksi hyväksyttävä tarjous. 

3. Markkinakartoitus – vapaaehtoinen mutta strategisesti kriittinen (65 §)

Markkinakartoituksen rooli hankintojen valmistelussa tulee kasvamaan merkittävästi. Siitä ei tule pakollinen, mutta sillä on tulee olemaan kaksi uutta, konkreettista merkitystä: 

  1. yli 10 miljoonan euron hankinnoissa markkinakartoitus tai vaihtoehtoisten toteutustapojen arviointi on pakollinen ja 
  1. markkinakartoituksen toteuttaminen voi vapauttaa hankintayksikön sekä pakollisesta hankinnan osiin jakamisesta että yhden tarjouksen tilanteen keskeyttämis- ja uudelleenkilpailuttamisvelvoitteesta.  

Hankintamenettelyä koskevaan kertomukseen (124 §) lisätään jatkossa pakollinen kohta hankinnan valmistelun kuvauksesta. 

4. Huoltovarmuus ja turvallisuus hankinnoissa: uusi selkeä oikeusperusta

Tämä muutos on jäänyt lähes täysin julkisuuskeskustelun ulkopuolelle, mutta se on käytännössä merkittävä erityisesti ICT-, elintarvike- ja kriittisen infrastruktuurin hankinnoissa. 

Hankintalain 71 §:ään lisätään uusi momentti, jonka mukaan hankintayksikkö voi asettaa hankinnan kohteelle turvallisuutta ja varautumista koskevia ehtoja koko hankinnan elinkaaren ajalle. Tällaisia ehtoja voivat olla esimerkiksi: 

  • vaatimukset toimitusketjun sijaintiin ja rakenteeseen sekä läpinäkyvyyteen 
  • kyberturvallisuusvaatimukset ICT-järjestelmissä 
  • vaatimukset toimitusvarmuudesta ja kyvystä toimittaa myös häiriötilanteissa 
  • vaatimus siitä, että tarjoajan tulee ilmoittaa kaikista toimitusketjussa sopimuskauden aikana tapahtuvista muutoksista. 

Samaan aikaan harkinnanvaraisiin poissulkemisperusteisiin (81 §) lisätään uusi kohta, jolla hankintayksikkö voi sulkea tarjouskilpailusta toimijan, jonka luotettavuus on todettu siinä määrin riittämättömäksi, että kansalliselle tai paikalliselle turvallisuudelle aiheutuva riski olisi ilmeinen. Soveltaminen edellyttää, että riski perustuu konkreettisiin ja perusteltuihin syihin, esimerkiksi viranomaisen tai komission määrittelyyn korkean riskin toimittajasta tai tuotteesta. 

Jatkossa hankintayksiköillä on selkeä laillinen perusta asettaa huoltovarmuus- ja turvallisuusehtoja kaikissa hankinnoissa, joissa niiden asettamiselle on tarvetta. Muutos on luonteeltaan selkeyttävä; se ei luo kokonaan uusia oikeuksia, mutta poistaa epävarmuuden ja madaltaa kynnystä ehtojen asettamiseen. 

5. Uudet pakolliset poissulkemisperusteet

Hankintalain 80 §:n pakollisten poissulkemisperusteiden luettelo laajenee kahdella rikosnimikkeellä. Jatkossa tarjouskilpailusta on suljettava tarjoaja, jonka johto on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu: 

  • törkeästä kirjanpitorikoksesta 
  • törkeästä ympäristön turmelemisesta tai 
  • törkeästä luonnonsuojelurikoksesta. 

6. Alihankkijat ja voimavarayksiköt – selvyys vallinneeseen epäselvään oikeustilaan

Nykyisessä hankintalaissa on tulkinnanvaraisuutta siitä, miten pakollisia ja harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita sovelletaan alihankkijoihin ja voimavarayksiköihin, ja milloin hankintayksikkö voi tai on velvoitettu vaatimaan niiden vaihtamista. 

Tulevilla lakimuutoksilla selkeytetään kolme asiaa: 

  1. Hankintayksikkö voi tarkistaa alihankkijoiden soveltuvuuden. Jos tarkistus tehdään ja alihankkijaan kohdistuu pakollinen poissulkemisperuste, hankintayksikön on vaadittava alihankkijan vaihtamista. Harkinnanvaraisten perusteiden osalta hankintayksiköllä on harkintavalta (78 §). 
  1. Alihankkija ja voimavarayksikkö saavat jatkossa myös mahdollisuuden esittää korjaavia toimenpiteitä samaan tapaan kuin tarjoaja itse – tämä on uutta (82 §). 
  1. Pakollisia poissulkemisperusteita koskeva selvitys voidaan pyytää myös tarjoajan tai ehdokkaan voimavarayksiköstä (88 §). 

7. Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintalain 12 luku kumotaan

Hankintalain 12 luku, joka on sisältänyt erityissääntelyä sote-palvelujen kilpailuttamisesta, laadun huomioimisesta ja suorahankinnoista, kumotaan kokonaan. Käytännössä nämä hankinnat siirtyvät hankintalain 11 luvun kansallisten hankintojen sääntelyn piiriin. 

Perusteluna on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettu laki (612/2021) kattaa sote-palvelujen laatu- ja sisältövaatimukset jo nyt huomattavasti hankintalakia kattavammin. Päällekkäinen sääntely halutaan siksi poistaa. 

Säilyvät asiat: 

  • Suorahankintamahdollisuus erityistilanteissa säilyy (merkittävä hoito- tai asiakassuhde) 
  • Velvoite ilmoittaa sote-hankinnoista HILMA-järjestelmässä säilyy 
  • Pelkkää hintaa kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena käytettäessä on jatkossakin esitettävä perustelut. 

8. Kansalliset sopimusmuutokset: hankintalain 136 § laajenee

Tähän asti hankintalain 136 §:n sopimusmuutossäännöstä on sovellettu vain EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin. Jatkossa sopimusmuutossääntelyä sovelletaan myös kansallisiin hankintoihin. 

Samalla selkeytetään, että poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella tehtävä sopimusmuutos (esim. vakava markkinahäiriö, pandemia tai aseellinen selkkaus) on mahdollinen myös kansallisissa hankinnoissa.  

9. KKV:n toimivalta laajenee kansallisten rakennusurakoiden valvontaan (141 §)

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) mahdollisuus tehdä esitys markkinaoikeudelle laittoman suorahankinnan johdosta on aiemmin rajoittunut EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin. Rakennusurakoissa tämä on tarkoittanut, että hankinnat yli 150 000 euron mutta alle 5,5 miljoonan euron arvossa ovat jääneet käytännössä hallinnollisen ohjauksen varaan. 

Jatkossa KKV voi tehdä esityksen markkinaoikeudelle myös kansallisen kynnysarvon ylittävistä rakennusurakoista, joissa on tehty laiton suorahankinta. Tämä vahvistaa laittomien suorahankintojen valvontaa rakennusalalla.  

10. Automaattinen suspensio dynaamisen hankintajärjestelmän hankinnoissa 

Hankintalain 150 §:n muutoksenhaun lykkäävä vaikutus, automaattinen suspensio, laajenee koskemaan myös dynaamisen hankintajärjestelmän sisäisiä hankintoja. Siten hankintasopimusta ei saa jatkossa tehdä missään tilanteessa, jos EU-kynnysarvon ylittävästä hankintamenettelystä on valitettu markkinaoikeuteen.   

Lopuksi 

Hankintayksiköiden kannattaa erityisesti varautua: 

  • markkinakartoituksen systemaattiseen hyödyntämiseen osana hankintojen valmistelua 
  • hankintojen osiin jakamiseen 
  • mahdollisuuteen huoltovarmuus- ja turvallisuusnäkökohtien aiempaa vahvempaan sisällyttämiseen tarjouspyyntöasiakirjoihin ja 
  • kansallisten sopimusten muutoshallintaan liittyvän osaamisen päivittämiseen. 

Lainsäädäntö ei tule voimaan itsestään, vaan osaaminen ratkaisee, miten uudet työkalut käytännössä toimivat. 

Hankintaklinikka – Ensiapu hankinnan tai tarjouksen haasteisiin 

VALO Partners Asianajotoimisto tarjoaa kokonaisvaltaista tukea, ennakollista riskienhallintaa ja käytännönläheistä neuvontaa hankintaprosessien aikana sekä yrityksille että hankintayksiköille.    

Voit olla hankintajuristeihimme yhteydessä suoraan Hankintaklinikan kautta. Saat tilanteeseesi asiantuntijan näkemyksen nopeasti – ja maksutta. Jos kyseessä on laajempi kokonaisuus, arvioimme tilanteen ja tarjoamme selkeät ratkaisuvaihtoehdot.   

Ota yhteyttä hankinta-asiantuntijoihimme! 

-Anet Joutsen, hankintajuristi

27/02/2026

Kun sidosyksikköedellytykset lakkaavat, mutta hankintasopimus ei – Mitä kysymyksiä hankintalain uudistus jättää avoimeksi?

Hallitus antoi 5.2.2026 esityksen hankintalain (HE 2/2026) ja erityisalojen hankintalain muuttamisesta. Uudistuksen tavoitteena on lisätä kilpailua, markkinoiden toimivuutta ja huoltovarmuutta sekä tiukentaa sidosyksikkösääntelyä. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2026.

Lakiuudistus kiristää sidosyksikkösääntelyä merkittävästi ja aiheuttaa suuria muutoksia lukuisiin kuntien in-house -yhtiöihin. Jatkossa hankintayksikön on omistettava vähintään 10 % sidosyksiköstään, jotta in house -asema säilyy. Lainsäätäjän viesti on selvä - pienomistuksiin perustuvia sidosyksikkörakenteita halutaan purkaa ja kilpailua lisätä. Sidosyksikön vähimmäisomistusosuutta koskevaa säännöstä sovellettaisiin lähtökohtaisesti 1.7.2027 lukien jäljempänä kerrottavin poikkeuksin.

Omistusta koskevaa 10 %:n vähimmäisvaatimusta ei kuitenkaan sovellettaisi sidosyksiköihin, jotka on perustettu tuottamaan yksinomaan lakisääteistä palvelua tai tähän liittyviä tietojärjestelmiä. Tällaisia yhtiöitä voivat olla esimerkiksi kirjastopalveluja varten perustetut sidosyksiköt. Lisäksi edellytyksenä olisi, että tällaisen sidosyksikön liikevaihto ei ylitä yhtä miljoonaa euroa vuodessa. Ehdotettu poikkeus mahdollistaisi tällaisille sidosyksikköyhtiölle laajemman omistajapohjan. Lisäksi terveystoimen toimialalla olisi pidempi siirtymäaika sidosyksikön omistusta koskevan vaatimuksen toimeenpanolle.

Uudistuksen todellinen ydin ei kuitenkaan ole pelkästään uusi 10 %:n omistusvaatimus. Ratkaisevaa on se, mitä tapahtuu, jos sidosyksikköaseman edellytykset eivät enää täyty ja ennen kaikkea, mitä siitä oikeudellisesti voi seurata.

Laki velvoittaa irtisanomaan, mutta sopimus ei lakkaa itsestään

Lakiesityksen mukaan hankintayksikön ja sidosyksikön välinen sopimus tulee irtisanoa, jos hankintalain 15 §:n sidosyksikköedellytykset eivät enää täyty. Hankintalaki ei kuitenkaan tee sopimuksesta automaattisesti pätemätöntä, eikä säädä sopimuksen purkautumisesta itsestään. Sopimus pysyy voimassa, ellei hankintayksikkö ryhdy aktiivisiin toimenpiteisiin.

Toisin sanoen, vaikka sidosyksikköedellytykset eivät enää jatkossa täyty, sopimussuhde ei lakkaa, vaan hankintayksikölle syntyy ainoastaan sopimuksen irtisanomisvelvollisuus.

Siirtymäjärjestelmä - hallittu muutos vai sopimuksen jatkumisen mahdollistava rakenne?

Siirtymäjärjestelmä rakentuu kolmelle tasolle:

- 10 %:n omistusvaatimus voimaan 1.7.2027

- Tietyille kriittisille sote-toiminnoille lykkäys 1.10.2029 asti

- Riskiperusteinen sopimuksen jatkomahdollisuus 30.6.2030 asti

Sopimuksen jatkaminen edellyttää ilmoitusta Valtiokonttorille. Valtiokonttori julkaisee tiedot, mutta ei tee itsenäistä oikeudellista arviointia sopimuksen jatkamisen pätevyydestä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) ja 12 kuukauden määräaika - käytännössä pois suljettu seuraamusjärjestelmä?

Suorahankintavalvonnassa KKV:n on tehtävä markkinaoikeudelle esitys 12 kuukauden kuluessa hankintayksikön ja sidosyksikön välisen sopimuksen tekemisestä. Siirtymätilanteessa ei kuitenkaan tehdä enää mitään uusia sopimuksia, vaan olemassa oleva sopimus jatkuu lain puitteissa tietyn määräajan.

Jos sopimus on tehty esimerkiksi vuonna 2018, 12 kuukauden määräaika on jo kauan sitten umpeutunut. Tilanne on siksi oikeudellisesti poikkeuksellinen: sopimus ei ole automaattisesti pätemätön, uutta sopimusta ei tehdä, eikä muodollista suorahankintaa välttämättä synny. Kansallinen seuraamusjärjestelmä saattaa olla siten käytännössä poissuljettu.

Voiko sidosyksikköedellytysten lakkaaminen olla olennainen sopimusmuutos?

Keskustelussa on esitetty myös tulkinta, jonka mukaan sidosyksikköedellytysten lakkaaminen voisi rinnastua hankintasopimuksen olennaiseen muutokseen. Tällöin arviointi ei kohdistuisi enää alkuperäiseen sopimuksen tekemishetkeen, vaan siihen ajankohtaan, jolloin sopimuksen oikeudellinen perusta muuttuu. Jos näin tulkitaan, myös KKV:n toimivalta voisi avautua tästä muutoksen ajankohdasta.

Olennaista sopimusmuutosta koskeva arviointi perustuu hankintalain 136 §:ään, joka implementoi hankintadirektiivin 2014/24/EU 72 artiklan. Sidosyksikköedellytysten lakkaamista ei kuitenkaan ole hankintalaissa nimenomaisesti määritelty olennaiseksi sopimusmuutokseksi. Tulkinta on johdettu EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä sidosyksikköpoikkeuksen edellytyksistä, erityisesti ratkaisusta C-719/20 (Comune di Lerici). On kuitenkin syytä huomata, että kyseinen ratkaisu ei varsinaisesti koske sopimusmuutoksia, vaan in house -poikkeuksen edellytysten täyttymistä.

Hankintalain uudistuksessa tilanne on siten osittain erilainen kuin kyseisessä ratkaisussa. Lerici-tapauksessa sidosyksikköasema päättyi siksi, että yhtiön omistusrakenne muuttui sopimuskauden aikana ja hankintaviranomainen menetti määräysvaltansa yhtiöön. Hankintalain uudistuksessa sidosyksikköasema voi sen sijaan lakata siksi, että kansallinen lainsäätäjä kiristää sidosyksikköpoikkeuksen edellytyksiä esimerkiksi 10 prosentin omistusvaatimuksella, vaikka tosiasiallinen määräysvalta tai rakenteellinen suhde ei olisi muuttunut.

EU-oikeudessa määräysvaltakriteeri on luonteeltaan funktionaalinen. Direktiivi ei aseta prosentuaalista omistusrajaa, ja unionin tuomioistuin on arvioinut määräysvaltaa kokonaisuutena. Ratkaisevaa on todellinen vaikutusvalta, ei tietty omistusosuus.

Tästä seuraa kiinnostava oikeudellinen kysymys: jos kansallinen 10 prosentin vaatimus ei täyty, mutta EU-oikeuden mukainen määräysvalta voisi edelleen olla olemassa, onko kyse todella EU-oikeudellisesta olennaisesta sopimusmuutoksesta vai pikemminkin kansallisen sääntelyn muuttumisesta kesken sopimuskauden?

EU-oikeudellinen jännite

Palataan vielä unionin tuomioistuimen ratkaisun C-719/20 logiikkaan, jonka mukaan in house -edellytysten lakkaaminen merkitsee kilpailuttamisvelvollisuuden syntymistä.

Kansallinen lainsäätäjä voi säätää siirtymäajoista, mutta EU-oikeuden tehokkuusperiaate asettaa rajan. Siirtymäsäännös ei saa tehdä kilpailuttamisvelvoitteesta käytännössä tehottoman.

Jos sopimuksia voidaan jatkaa vuoteen 2030 asti avoimin riskiperustein ja ilman ennakkokontrollia, kyse ei ole enää pelkästä teknisestä siirtymästä. Kysymys on siitä, missä kulkee raja välttämättömän hallitun muutoksen ja EU-oikeuden kilpailuperiaatteen vesittymisen välillä.

Lopuksi

Kansallinen hankintalainsäädäntö rakentuu hankintayksikön ja sidosyksikön välisen sopimuksen irtisanomisvelvollisuuden varaan. Jos hankintayksikkö ei irtisano sopimusta, sopimus jatkuu. Jos uutta sopimusta ei tehdä, suorahankintaa ei välttämättä synny. Jos 12 kuukauden määräaika on kulunut sopimuksen solmimisesta, KKV:n keinot voivat olla rajalliset.

EU-oikeudessa tarkastelu ei kuitenkaan pysähdy tähän. Jos sidosyksikköedellytykset lakkaavat ja sopimus jatkuu ilman kilpailutusta, tilannetta voidaan arvioida hankintadirektiivin näkökulmasta sen perusteella, voiko sopimus edelleen perustua in house -poikkeukseen.

Lopullinen kysymys ei siis ole vain se, onko sopimus irtisanottu, vaan onko kilpailuttamisvelvoite toteutunut tehokkaasti. Jos vastaus on ei, oikeudellinen arviointi ei välttämättä jää kansalliselle tasolle.

Juuri tässä kohtaa nähdään, toteutuuko kilpailuttamisvelvoite käytännössä vai ainoastaan paperilla.

Hankintaklinikka – Ensiapu hankinnan tai tarjouksen haasteisiin

VALO Partners Asianajotoimisto tarjoaa kokonaisvaltaista tukea, ennakollista riskienhallintaa ja käytännönläheistä neuvontaa hankintaprosessien aikana sekä yrityksille että hankintayksiköille.   

Voit olla hankintajuristeihimme yhteydessä suoraan Hankintaklinikan kautta. Saat tilanteeseesi asiantuntijan näkemyksen nopeasti – ja maksutta. Jos kyseessä on laajempi kokonaisuus, arvioimme tilanteen ja tarjoamme selkeät ratkaisuvaihtoehdot.  

Ota yhteyttä hankinta-asiantuntijoihimme!

-Anet Joutsen, hankintajuristi

Kiinnostuitko?

VALO Partners Asianajotoimisto
Kalevankatu 14 C 12
00100 Helsinki

toimisto@valopartners.fi

tel. 041 3111 953

Tilaa uutiskirje

Tilaa uutiskirje, niin saat ensimmäisten joukossa vinkkejä ja uutisia työoikeuden ja julkisten hankintojen ajankohtaisista aiheista.

View